Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen, mihin purkaa kaiken sen ilon, riemun ja rakkauden, minkä tuo pieni eläin on saanut aikaan.
En olisi ikinä uskonut, että minusta tulee pupun omistaja, en ollut koskaan edes, tai ainakaan tosissani koskaan ajatellut hankkivani kania.
Sitten se vain tapahtui, aivan yhtäkkiä ja odottamatta, rakastuin ja rakastuin vain tähän yhteen ja ainoaan kauniiseen ja suloiseen pieneen pupuun. En päässyt siitä tunteesta irti ja en pystynyt poistumaan eläinkaupasta ilman sitä eläintä. En halunnut, että kukaan vie sitä minun palleroani.
Palasin kotiin, soitin pari puhelua ja takaisin eläinkauppaan ja sitten olin pupunomistaja.
Sovimme niin, että hakisin kanin kotiin muutamanviikon päästä, olin sopinut reissun niin oli parempi että kani jäisi vielä kauppaan odottelemaan. Palasin kotiin ja olin ihmeissäni, iloinen ja totaalisen paniikissa. Ensimmäisenä yönä näin unta kuinka kani vihaisi minua, tuhoaisi kotini, purisi, hyökkäilisi päälleni ja hallitsisi minua ja kotiani täysin.
Aamulla heräsin kamalan ahdistuksen ja paniikin vallassa: mitä olen tehnyt??!!
Miten olen voinut tehdä päätöksen lemmikin hankkimisesta pelkän tunteen vallassa??
MINÄ jolla ei ole edes ystäviä joilla olisi kani, ihminen joka ei ikinä ole ollut kanien kanssa missään tekemisissä jos ei oteta lukuun särkänniemen kotieläinpuistoa ja siellä nähtyjä pupuja.
No, minulla oli kaksi viikkoa aikaa sopeutua ajatukseen uudesta tulokkaasta. Tuon kahdenviikon aikana kävin läpi tunteiden kaikki kirjot ja kuulin kaikki kauhutarinat kaneista ja kuinka ne tuhoaa elämäsi. Ja tietysti googletin, kani lemmikkinä. Se ei ollut hyvä juttu koska silmäni poimivat sieltä vain sen kuinka työläs, haiseva, ja hankala eläin kani on.
Ei auttanut muu kuin marssia tutun kaverin eläinkauppaan. Sieltä löysin helpotuksen ja rauhan. sain hommattua kaiken tarpeellisen jotta pääsisin pupuni kanssa alkuun ja sain myös tukihenkilön. Kun astuin tuosta ovesta ulos niin aurinko paistoi ja olin ihan varma että tulisin selviämään tästä.
Miten olen voinut tehdä päätöksen lemmikin hankkimisesta pelkän tunteen vallassa??
MINÄ jolla ei ole edes ystäviä joilla olisi kani, ihminen joka ei ikinä ole ollut kanien kanssa missään tekemisissä jos ei oteta lukuun särkänniemen kotieläinpuistoa ja siellä nähtyjä pupuja.
No, minulla oli kaksi viikkoa aikaa sopeutua ajatukseen uudesta tulokkaasta. Tuon kahdenviikon aikana kävin läpi tunteiden kaikki kirjot ja kuulin kaikki kauhutarinat kaneista ja kuinka ne tuhoaa elämäsi. Ja tietysti googletin, kani lemmikkinä. Se ei ollut hyvä juttu koska silmäni poimivat sieltä vain sen kuinka työläs, haiseva, ja hankala eläin kani on.
Ei auttanut muu kuin marssia tutun kaverin eläinkauppaan. Sieltä löysin helpotuksen ja rauhan. sain hommattua kaiken tarpeellisen jotta pääsisin pupuni kanssa alkuun ja sain myös tukihenkilön. Kun astuin tuosta ovesta ulos niin aurinko paistoi ja olin ihan varma että tulisin selviämään tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti