Uusi perheenjäsen

Sitten hain pupuni kotiin. Olin jännittynyt mutta niin oli hänkin. Olin vähän pelokas ja arka mutta niin oli hänkin. Sainkin neuvon että olisi hyvä antaa hänen tutustua omaan häkkiinsä muutaman päivän ajan ja ajattelin että huh..huh..hyvä....ihanaa...ei tuhoaisi kotiani ainakaan heti.

Näin tutustuimme arasti molemmat toisiimme.

Istuin häkin edessä ja ihastelin tuota kaunista eläintä ja mietin täytyyhän neidillä nimi olla ja näin hänestä tuli Hilma Matilda. Hilma on syntynyt 11.10.2015 ja hänen äitinsä on hermeliini ja isänsä leijonaharjas. Näin on Hilma saanut tuon kauniin pumpulimaisen ja pehmeän karvan.

Tunsin sen saman rakkauden tunteen kun näin Hilman ensimmäisen kerran. Ja se rakkaus vain syveni. Tästä aloimme yhdessä yhteisen elämän, me tytöt.

Aluksi Hilma oli hyvin arka joka on pupuille hyvin ominaistakin. Ja hän oli kova loukkaantumaan, esimerkikksi imurointi oli alussa niin että neiti ei omasta mökistään tullut ulos moneen tuntiin vaikka kuinka lepertelin ja maanittelin. Näin oli  myös esim. hiustenkuivaajan ja musiikin kanssa.

Kun aloin päästää Hilmaa häkistä tutustumaan suurempaan maailmaan on hän sen tehnyt pikkuhiljaa maailmaansa laaentaen. Se miten Hilma otti aikaa tutustuessaan minuun ja nyt puhutaan viikoista niin on myös ollut minulle hyvä koska olen saanut yhtälailla tutustua häneen. Tutustua kuinka hän käyttäytyy, mistä hän tykkää ja mistä ei todellakaan tykkää. Siispä ihanaa tutustumisen aikaa puolin ja toisin.

Ja aloin pikkuhiljaa luottamaan itseeni ja myös Hilmaan. Toki Hilma on tuota luottamusta muutamaan kertaan jo koetellut. Siitäpä sitten sovimme että luottamus menetetään hetkeksi mutta voidaan ansaita takaisin. Tämä järjestely on sopinut meille hyvin. Aloin myös luottamaan siihen että voin tehdä itsekin päätöksiä Hilmaa koskien enkä tarvitse siihen aina jonkun toisen tukea. Ensimmäinen rohkea päätökseni oli luopua häkin puruista ja vaihtaa matto pohjalle. Purut nimittäin tarttuivat sähkönlailla Hilman pumpulimaiseen karvaan. Hilma ei oikein tykännyt massukarvoissa roikkuvista puruista enkä oikein minäkään kun ne kulkeutuivat joka paikkaan. Joskin heinäkin kulkee mutta sen pystyn kestämään. 

Hilma oli ihmeissään ja saattoi loukkaantuakin häkin muutoksista mutta se meni nopesti ohi. Vaihdoin myös vesipullon vesikuppiin, en nimittäin saanut öisin nukuttua kun vesipullo piti äärimmäisen ärsyttävää nakutusta ja Hilmalla oli harvinaisen suuri tarve juoda öisin. Vesikuppiin Hilma sopeutui oikein kivasti ja näin alkoi elämämme saada luottamusta puolin ja toisin, kyllä me tytöt pärjätään.

Nyt kun on kulunut kuusi viikkoa siitä kun Hilma saapui kotiin on meidän elämämme jo alkanut sujumaan ihan kivasti. Nyt kun tutstuminen alkaa olla ohi niin alkaa se valtataistelu. Välillä täällä mennään kani edellä ja minä perässä ja huudan kuin hinaaja! Ja suraavassa hetkessä taas halitaan ja rakastetaan. Alkaa tuo neiti olla jo aika vikkelää sorttia kun alkaa arkuus olla poissa. Hilma on hirmuisen utelias ja kovasti myös kokeilee mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Hilma on myös oppinut hyvin nopeasti sisäsiistiksi, tekee siis tarpeensa omaan vessa astiaan. Joka on auttanut siinä että Hilma saa jo nykyään suurimmanosan aikaa olla vapaana eikä tarvitse vahtia ihan joka hetki eikä keräillä jätöksiä.  

Näin siis meidän yhteinen elämä lähtenyt käyntiin. Tänne siis kirjottelen Hilman kuulumisia, onhan hän vasta 4 kuukautta vanha pupuvauva jonka elämässä varmasti tapahtuu paljon. Paljon ainakin minun mielestäni ja tänne saan purkaa tätä pupu innostusta ja valtavaa rakkauden määrää! Haluan myös tässä kiittää Animal Housen henkilökuntaa ihanasta palvelusta ja kaikesta pupu tietoudesta ja tuesta että olen päässyt alkuun. Hilma löytyy myös intagramista #hilmanelämää. Siellä lisää kuvia ja Hilman näkemystä elää minun kanssa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!!